ROMAN SCHATZ

Poliittinen ura ei ole minua varten

MIKKO HERRANEN

LIIKENTEESSÄKIN, VAIN ÄÄNI RATKAISEE

Jukka Rasila

Kesätöissä pullojen lumppaajana ja lehden oikolukijana työskennellyt Rasila muistaa hyvin lehtitalon työsuhde-edut, Jerry Cottonit.

Matemaattisesti asioista ajattelevan Näyttelijä Jukka Rasilan mukaan näyttelijän työtä varten tekstien oppiminen tapahtuu muistisääntöjen avulla. Rasila määrittelee itsensä suurpiirteiseksi, mutta myös pedantiksi luonteeltaan. Kahvikupit ovat siis astiahyllyssä tietyssä järjestyksessä.

Näyttelijän mukaan teatterissa ohjaaja luo tekstille rytmin, mutta varsinkin monologia tehtäessä näyttelijä voi antaa näytelmää rytmittävät iskut, itselleen mieluisissa kohdissa. Iskuihin tarvitaan tarkkaa muistia. 

Lavalla yksin muistin kanssa

Näyttelijän työssä on Rasilan mielestä huikeaa se, että pääsee prosessoimaan jonkun kirjoittamaa tekstiä. Syöttämään sitä omaa pääkoppaansa. Tekstejä opetellessaan Rasila kiusaa omaa päätään ja rassaa muistinsa äärilleen. Vaikeaa tekstiä opetellessa hän on kehittänyt ison määrän erilaisia muistisääntöjä ja tekniikoita. Silti vaikeankin tekstin ”sisään syöttö” tapahtuu Rasilan mukaan kohtuullisen nopeasti.

- Opiskellessani vaikkapa monologin tekstiä, poimin sivu kerrallaan tekstissä usein toistuvan sanan. Ympäröin sivulta esimerkiksi kaikki isä-sanat ja luon sanoista jonkinlaisen matemaattisen kartaston. Sitten ryhdyn rytmittämään tekstiä isä-sanojen mukaan.

Kuvion kautta teksti alkaa visualisoitua. Rasila saattaa synnyttää tekstiin myös kuviooita rajaamalla tietyt sanat vaikkapa yhtenäisen viivan sisään ja piirtää ääriviivasta syntyneen lohikäärmettä muistuttavan lohikäärmeen kuvan muistivinkiksi tekstin reunaan. Rasilan henkilökohtaisimpiin töihin lukeutunee Tiina Puumalaisen käsikirjoittama Isyyspakkaus. 

- Isyyspakkaus-monologia opetellessani piirsin tekstin viereen numeron yksi ja sitä vasten nojallaan olevan laudan. Tästä kuvasta muistan tekstistä kohdan; …En taida tietää yhtään perhettä, joka pitäis yhtä ja tukis toisiaan, niin kuin kivoissa perheissä voi kuvitella tehtävän….

- Näen tietyt harjoiteltavaan tekstiin liittyvät muistikuviot nytkin mielessäni, innostuu Rasila havainnollistamaan sormellaan ilmaan muistikikkojaan.

Satojen roolien näyttelijä

Jukka Rasila tunnetaan leffa-duppausrooleista, tv-sarjoista ja näyttämörooleistaan. 21 vuotta hän antanut myös suomenkieliselle Aku Ankka-nimiselle piirroshahmolle äänensä.

Ääninäyttelijänä hänen täytyy muistaa tarkasti, minkälainen Akun ääni on. 

Musikaalirooleista Rasila ei juurikaan innostu, vaikka on niitäkin jokusen tehnyt. Tosin mistään näyttelijäntyöstä hän ei halua kieltäytyä, muuten kuin aikataulujen päällekkäisyyksien vuoksi.

-Töitä riittää tekijälle.

Pullojen lumppaajasta näyttelijäksi

Oulusta kotoisin oleva, kuuden sisaruksen katraassa kasvanut Jukka Rasila haki teatterikorkeakouluun Helsinkiin näyttelijätyön linjalle ensimmäisen kerran 1988. Pääsykokeiden jälkeen hän vannoi, ettei hänestä ainakaan näyttelijää tule. Haaveena oli kuitenkin jo lapsesta asti ollut sotilaslentäjän ammatti. Kahdesti lentäjäksi pyrkinyt Rasila ei päässyt unelma-ammattiinsa ja teki töitä oikolukijana Liike-nimisessä lehdessä ja työskenteli Koffin varastossa pullojen lumppaajana.

¤ Pullojen lumppaus oululaisittain tarkoittaa pullojen lajittelua siten, että panimojen tyhjät pullot lajitellaan oikeiden panimoiden koreihin.

Kesätoimittaja Rasila näki työnantajansa lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin Keski-Pohjanmaan opistoon näyttelijälinjalle opiskelijoita. Rasila hyväksyttiin vuoden kestävään koulutukseen. Kurssin opettajan kannustamana Rasila lähetti Helsinkiin teatterikorkeakouluun kirjeen, jossa esitti nöyrän pyynnön tulla huomioiduksi henkilökunnan valittaessa näyttelijäopiskelijoita näyttelijätyön linjalle. Pääsykokeiden kautta Rasila valittiin toisella hakukerralla näyttelijäoppiin vuonna 1989. 

Näyttelijäntyö on jatkuva käymistila 

Rasila sanoo, että on hellyttävää ollut huomata, kuinka tv-näyttelijän leimaavat hassuttelevat sketsihahmot ovat läsnä ihmisten jokapäiväisessä arjessa, lehtien pääkirjoituksia myöten. Suoraa ja live-lähetyksiin valmistautumista ajatellen, olemme näyttelijöinä jatkuvassa käymistilassa. 

- Vaikka koomisten ja parodiallisten sketsihahmojen tekeminen tai näytteleminen näyttää ruudussa kevyeltä, ei se sitä ole. Suorat lähetykset ja niihin valmistuminen ovat loputonta tuottamista. Sellaista hyvänlaista, hallitsematonta ja samalla hallittua kaaosta.

- Onneksi opin helposti tekstit. Sketsit jäävät melkein kertalukemalla päähän. Hyvä muisti on ammattini kannalta aika suuri apu. 

Henkilökohtainen tunnustus näyttelijäntyöstä

Tärkeän henkilökohtaisen tunnustuksen Rasila on saanut työskennellessään Turun kaupunginteatterissa 2001-2002. Rasila palkittiin Nanu-patsaalla 2002 roolistaan, jossa hän esitti sadistista vankilanjohtajaa. Palkinto on Rasilalle tärkeä muisto..

¤ Nanu-patsas esittää turkulaisnäyttelijä Annie Mörkiä. Patsaan on tehnyt kuvanveistäjä Juhani Vikainen. Palkinto jaettiin tällaisenaan vuosina 1989-2007.

Rasila muistelee Turun Kaupunginteatterin vuosia myös hyvinä itsetunnon kohotuksen vuosina.

- Ennen Turun kautta luulin hetkellisesti, ettei minusta ole yksin näyttelijänä mihinkään, vain ryhmän jäsenenä. Turussa sain tehdä kaikenlaisia rooleja ja välillä lehdessä oli niin hyviä kritiikkejä, että teki oikein pahaa lukea niitä, iloitsee Rasila pilke silmäkulmassaan.

KUKA?

• Näyttelijä Jukka Rasila, S. 1969 Oulussa
• Freelancer-näyttelijä ja ääninäyttelijä
• Tuli tv:ssä tunnetuksi mm. Studio Julmahuvista ja tv-sarjasta Kaverille ei jätetä.
• Näytellyt mm. Espoon ja Turun kaupunginteattereissa.
• Palkittu Nanu-patsaalla henkilökohtaisesta roolityöstä 2002.
• Tehnyt satoja tv-rooleja ja duppaus-rooleja, mm. Aku Ankkana.

ERIKOISTA: OPPII ROOLIEN VUOROSANAT ERIKOISEN MATEMAATTISEN MUISTIJÄRJESTELMÄN AVULLA NOPEASTI.

Anna-Leena Sipilä,

Armottoman kriittiseksi itseään luonnehtiva Sipilä sanoo olevansa kiitollinen paljosta ja monista rooleistaan. Muuntautumiskykyisen Sipilän yksi lempitöistä on Viikossa aikuiseksi -elokuvan Allin rooli. Eikä Sipilän mukaan vähiten upean käsikirjoittaja, ohjaaja Johanna Vuoksenmaa vuoksi. Myös siksi, että leffaa sai tehdä isolla ja mahtavalla porukalla. Parhaita työfiiliksiä Sipilälle antavat luovat, hulvattomat ja ammattimaisesti työskentelevät kollegat.  Samanlainen vaikutelma myös Sipilästä itsestään välittyy häntä jututtaessa. Siksi onkin sataprosenttisen vaikea nielaista kokonaisina hänen päällimmäisiä määritelmiä itsestään. Perfektionisti. Äkkipikainen. Mutta haaveilija. Niinkö?

-Olen tietynlainen epänäyttelijäluonne, melko pikkutarkka ja järjestelmällinen. Mielestäni asiat pitää poikkeuksetta hoitaa huolellisesti ja tarkasti, perustelee Sipilä.

Puhelinlangoilla tulee Helsingin päässä hetkeksi hiljaista, sillä Sipilä jatkaa määrittelemällä itseään myös nipottajaksi. Tosiaanko?

-Onneksi liki viisikymppisenä sitä osaa katsoa asioita jo paljon armollisempien lasien läpi. Nuorempana totaalinen itsekriittisyys esti minua jopa näyttelemästä hyvin. Liiallinen itseni vahtiminen häiritsi minua todella paljon. Mutta kyllä minussa tietynlainen nipottaja lymyää edelleen, hymähtää Sipilä. Jos minulle annetaan yhden sanan repliikki, haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin. Niin että työstäni välittyy kokonainen henkilö. Ärsyynnyn tosi paljon hutaisten tehdyistä jutuista. Näyttelijän työ on melkoista tasapainottelua. Luovuuden vastapainona on tarkkuus. Myös rytmintaju varsinkin teatterikomediaa tehdessä on koko näyttelijäntyön ydin.

Sipilällä on säästössä päiväkirjatolkulla muistiinpanoja jo teatteriaikojen alkumetreiltä, Q-teatterin ajoilta asti. Hän on pitänyt tarkkaa kirjaa ensimmäisten teatteriesitystensä harjoituksiin liittyen. Siis ihailtavan perusteellista! Korvaamatonta dataa! Olisikin kiva kuulla joskus näyttämöllä Sipilän tarina Sipilän itsensä esittämänä. Monologi, Anna-Leena?

Sipilästä saa siis vaikutelman huolellisena, ja yksinkertaisesti ilahduttavan positiivisena persoonana. On syntynyt vaikutelma näyttelijästä, joka suhtautuu kaikkiin töihinsä niiden ansaitsemalla pieteetillä. Tarkkuuteen sekoitettuna hyvä kauhallinen huumoria, ja sukkelaan liikkuvaa jutunjuurta miksattuina Sipilän raameihin itsestään, plus haaveet. Ja voilà, Mesdames et Messieurs, saammeko esitellä teille upean vastakohtien naisen, Anna-Leena Sipilän, s´il vous plait!

Näyttelijälle on tärkeää hyväksyä oma habituksensa

Ranskan kieli on yksi monista, joita Sipilä puhuu sujuvasti. Teatterikorkeakoulun kolmantena vuonna aukesi mahdollisuus vaihto-oppilasopintoihin Ranskassa. Sipilä sai lukuvuodeksi 1993 - 1994 paikan pariisilaisesta teatterikoulusta, Conservatoire National Supérieur D´Art Dramatique´sta. Puolisen vuotta meni kielen ja kulttuurin opetteluun. Ranskassa teatteriopiskelun metodit olivat tuolloin ainakin vielä hyvin erilaisia kuin Suomessa. Opetus Pariisissa oli TEAK:n opintoihin verrattuna hyvin tekstipainotteista. Miljoonakaupunki ei onnistunut imaisemaan Pohjanmaan plikkaa syövereihinsä, vaikka sen tarjoamat kokemukset olivatkin mahtavia. Sipilä tunsi itsensä liian suomalaiseksi ja niin erityyppiseksi muotinmittaisten ranskattarien rinnalla, ettei tuolloin osannut edes haaveilla näyttelijättären urasta Ranskassa.

-Kaikkien naisten piti olla tosi nättejä ja sutjakoita. En olisi siinä genressä ja hyvin patriarkaalisessa yhteiskunnassa ja teatteriteollisuudessa pärjännyt, sanoo Sipilä muuten mahtavasta kokemuksestaan. Suomessa olen onnekseni aina saanut olla ulkoiselta habitukseltani itseni näköinen ja kokoinen. Myös globaalisti sillä saralla on kehitystä tapahtunut huimasti.

Ranskassa vietetyn vuoden jälkeen pienet haasteetkin ovat matkan varrella muuttuneet eväiksi Sipilän elämäntaitorepussa. Ranskan kielen lisäksi Sipilä puhuu sujuvasti ruotsia ja englantia. Kielistä olisikin voinut hyvin tulla Sipilälle ammatti, elleivät teatterikorkean ovet olisi kuudennellakaan kerralla auenneet.

-Tänä vuonna harjoittelin turkulaisen tuttavan opastuksella myös Turuun kiält rooli vartte, nauraa Sipilä.

Samaistun mieluummin ihmiseen, jolla on virheitä, kuin virheettömään henkilöön

Teatterikorkeakoulusta vuonna 1995 valmistunut Sipilä kertoo törmänneensä jo koulutuksen alkumetreillä kliseeseen, jonka mukaan näyttelijän habitus ja luonne vaikuttavat suoraan roolinjakoon. Sipilän mukaan hänelle siunaantui saparopäätyttörooleja  aina nelikymppiseksi asti. Type casting -tyylinen roolijako on ärsyttänyt toisinaan niin, että hän kertoo joskus jopa kapinoineensa käytäntöjä vastaan. Type casting oli Sipilän kirjallisen lopputyön aiheena myös Teatterikorkeakoulussa.

-Fakkiutuminen rooleihin on kiinnostava aihe. Toiset näyttelijäthän tekevät sitä ihan mielellään, eli näyttelevät kaikissa rooleissa itseään. Minun ajatukseni näyttelemisestä on, että koetan mahdollisimman ammattitaitoisesti kuvata ja näytellä muita ihmisiä, en itseäni.  Ilahduin, kun äitini ei tunnistanut minua kokonaisen kohtauksen aikana, kun teimme näyttämölle Skavabölen pojat -näytelmää. Vasta toisessa kohtauksessa äiti tajusi, että pienen pojan roolissa olen minä.

-Samaistun myös mieluummin ihmiseen, jolla on virheitä, kuin virheettömään henkilöön. Sytyn ja innostun myös aina uusista rooleista ihan mielettömän paljon heti.

Sipilä haluaisikin tehdä mahdollisimman paljon erilaisia rooleja. Suomessa teatterin johtotehtävissä ja päättävissä asemissa on paljon keski-ikäisiä miehiä, jolla voi olla vaikutusta tietynlaisen epätasapainon syntymiseen tasa-arvoa eri sukupuolten välillä punnittaessa. Sipilä sanoo tosin uskovansa naisten aseman parantuvan jatkuvasti.

- Onneksi alalle tulee koko ajan lisää hyviä naiskirjoittajia ja -ohjaajia. Tasa-arvo ei tule kuitenkaan ilman taistelua. Meitä seuraavat sukupolvet osaavat ehkä vaatia enemmän kuin me. Nuorten ei enää tarvitse alistua niin paljon samoihin asioihin kuin meidän, sanoo Sipilä.

Sipilän vielä tekemätön rooli voisi hyvin ollakin Samuel Beckett´n  Huomenna hän tulee -näytelmän Vladimir tai Estragon. Siitäkin huolimatta tai ehkä juuri siksi, että Beckett on kieltänyt naisia näyttelemästä luomiaan miesrooleja. Vain koska nainen ei voi Beckett´n mukaan tietää, miltä naisesta tuntuu potea eturauhastulehdusta.

 -Mikään ei taida estää miestä kuitenkaan näyttelemästä odottavaa  tai synnyttävää äitiä?, nauraa Sipilä.

Näytteleminen on minun keinoni kertoa omaa tarinaani maailmasta muille ihmisille

Pyhäsalmelta 1991 pääkaupunkiin teatterikorkeakouluun muuttanut Anna-Leena Sipilä asui Helsingissä vuoteen 2004 valmistuttuaan näyttelijäksi. Tavattuaan tulevan miehensä näyttelijä Johannes Lahtelan, pariskunta lähti kolmivuotiselle kiinnitykselle Seinäjoen kaupunginteatteriin. Palattuaan Etelä-Suomeen nelihenkinen perhe asettui asumaan Keski-Uudellemaalle.

-Palattuani freelanceriksi 2007, otin yhteyttä Keski-Uudenmaan teatteriin ja pääsin mukaan toimintaan. Ihana tiivis porukkamme tuottaa aktiivisesti ympäri vuoden teatteria, sanoo Sipilä, joka muutama päivä haastattelun jälkeen kiiruhtaa valokuvattavaksi Helsingin keskustaan suoraan KUT:n harjoituksista. Heinäkuussa teatteriin ohjelmistossa alkaa pyöriä Viiru, Pesonen ja Kososen kukko.

KUT:n hallituksessa istuva Sipilä mainitsee pienille teattereille tavanomaiset haasteet, vakihenkilökunnan vähyyden ja ulkopuolisen rahoituksen nihkeyden. Teatterin palkkalistoilla onkin vain yksi vakituinen työntekijä, tuottaja Niina Juutilainen. Pienissä teattereissa säästöjä haetaan kaikesta mahdollisesta, sillä tuet ovat vuosi vuodelta entistä isompien kivien alla.

-Meillä säästetään esimerkiksi vaatehuollossa, eli näyttelijät pesevät ja huoltavat itse vaatteensa. Näyttelijät tekevät erikoismaskikonsultaatioita lukuun ottamatta myös meikkinsä ja kampauksensa itse. Aktiivinen vakiporukka on hengissä pärjäämiselle kaiken a ja o. Meillä on KUT:ssa kollegani Seppo Halttusen kaltaisia monen alan osaajia. Seppo on priimusmoottori, tärkeä hengenluoja. (Seppo Halttunen toimii myös KUT:n hallituksessa.)

Elämän leppoistamisen puolesta puhuminen ja luonnonsuojelu ovat Sipilälle tärkeitä teemoja. Perhe, mies ja lapset, ovat yksinhuoltajaäidin ainoana lapsena kasvaneelle Sipilälle kuitenkin se kaikkein pyhin ja rakkain asia.

-Teatterin keinoin voimme vaikuttaa siihen miten elämme ja välitämme itsestämme ja toisistamme. Näytteleminen on minun tapani kertoa omaa tarinaani maailmasta muille ihmisille, ja mulle näyttelijänhommat on ihan parhaita hommia!

KUKA?

Anna-Leena Sipilä, näyttelijä

Naimisissa näyttelijä-yrittäjä Johannes Lahtelan kanssa

Kotipaikka Kerava, 2 lasta

Ruoasta rautaa!

Sisätautiopin dosentti Esa Sopin mukaan raudanpuutos ja kilpirauhasen vajaatoiminta paitsi oireilevat samalla tavalla, ovat sairauksina yhtä yleisiä. Sopin mukaan lääkärit yhdistävät oireet useammin kuuluvaksi kilpirauhasen vajaatoimintaan, kuin raudanpuutteen oireiksi. Raudanpuutos jää Sopin mukaan lääkäreiltä toisinaan huomaamatta, sillä raudanpuutostilaa ei osata aina tutkia oikeanlaisten testien avulla.

Soppi sanoo, että molemmat sairaudet voivat oireilla väsymyksenä ja aiheuttaa masennusta. Kummankin sairauden kohdalla voi myös yleiskunto romahtaa. Hengenahdistus, levottomuus ja pahimmassa tapauksessa rytmihäiriöt voivat olla yhtä lailla kehon oireilua raudanpuutostilasta, kuin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Identtisiksi oireiksi käyvät myös käsien kylmyys ja vapina tai lihaskivut. Sopin luettelemaa pitkää oireluetteloa voisi jatkaa vielä hyvän tovin.

-On toki selvää, että oireet käyvät myös moneen muuhun sairauteen. Tämän vuoksi potilaan kokonaisvaltainen hoito on tärkeää. Yksilöllisen sairaushistorian ja suvussa periytyvien sairauksien selvittäminen yhdessä potilaan kanssa on ensiarvoisen tärkeää jo hoidon onnistumisen kannalta. Oikean sairauden tunnistaminen vaatiikin lääkäriltä oikeita kysymyksiä ja huolellista potilaan kuuntelua, muistuttaa Soppi.

Yhteiseksi nimittäjäksi Soppi nimittää kummallekin sairaudelle myös sen, että hoitamattomana sekä raudanpuutos, että kilpirauhasen vajaatoiminta romahduttavat näkyvästi kantajansa suorituskyvyn. Sitä kautta oireet vaikuttavat ratkaisevasti arjen jaksamiseen ja kantajansa elämänlaadun kelvollisuuteen.

Sopin mukaan raudanpuute ja pitkään jatkunut raudanpuutostila, eli anemia voivat syntyä esimerkiksi vääränlaisesta ravinnosta tai naisilla erityisesti runsaiden kuukautisten aiheuttamana. Myös raskaudet voivat verottaa rankasti kehon rautavarastoja. Tiedetään myös, että alttius kilpirauhasen vajaatoimintaan siirtyy perimän kautta. Taaimmaista syntysyytä kilpirauhasen vajaatoiminnalle ei kuitenkaan ole vielä Sopin mukaan kyetty selvittämään.

Hyvä Hemoglobiiniarvo ei kerro kaikkea

Rauta-arvoja mitataan usein Sopin mukaan tutkimalla vain veren hemoglobiinipitoisuutta ja muita veren punasoluarvoja. Raudan määrää kehossa arvioidaan siis vain vertaamalla hemoglobiiniarvoja viitearvoihin.

-Asiaan perehtyneillä lääkäreillä on kuitenkin tiedossa, että piilevä raudanpuutostila voi kehittyä ja jäädä vääränlaisissa tutkimuksissa huomaamatta, jos tarkastellaan raudanpuutosta tutkittaessa vain hemoglobiiniarvoja.

Sopin mukaan viitearvoiksi on yleisesti lääkäreitä varten määritelty anemiaa sairastavalla miehellä hemoglobiinipitoisuus alle 134 g/l ja naisilla alle 117 g/l. (Hemoglobiinipitoisuuden normaaleiksi viitearvoiksi on Sopin mukaan vastaavasti määritelty terveellä miehellä 134-167 g/l ja naisella 117-155 g/l.) Raudanpuutoksen tutkimukseen perehtyneet lääkärit myös tietävät, että vasta kun kehon rautavarastot ovat jo pitkäänkin olleet tyhjinä, näkyy raudanpuutostila vasta myöhemmin hemoglobiiniarvoissa.

-Tämän vuoksi säännöllisistäkin hemoglobiinikontrolleista huolimatta, voivat rautavarastot huomaamatta tyhjentyä. Biologinen totuus on, että kehomme rautavarastot saattavat huomaamattamme kulua tyhjiin ennen anemian kehittymistä. Veren rautavarastoja tulisi siksi tarkastella verikokein laajemmin ja tarkastella hemoglobiiniarvojen lisäksi myös veren ferritiiniarvoja, sanoo Soppi.

Huolellinen taustatyö potilaan sairautta kartoitettaessa on Sopille yksi lääkärintyön peruspilareita. On ollut koko 40 vuotta kestäneen uran ajan. Sairauden oikeanlainen diagnosointi vaatii lääkäriltä myös laajaa perehtyneisyyttä tutkittaviin asioihin. Verikokeiden tuloksia on lisäksi Sopin mukaan osattava arvioida paitsi viitearvojen mukaisesti, myös jokaisen asiakkaan kohdalla yksilöllisesti. Näin tulisi toimia jokaisen asiakkaan kohdalla ennen hoitosuunnitelman tekemistä.

Sopin mukaan karkeasti suomalaisista naisista 5% ja 1% miehistä kärsii raudanpuutteesta tai raudanpuuteanemiasta. Raudanpuutos on väestössämme yhtä yleistä, kuin kilpirauhasen vajaatoiminta. Lisäksi kilpirauhasen vajaatoiminnan lääkitystä saavista suomalaisista 5-10 % voi huonosti, vaikka kilpirauhasarvot pysyvät lääkityksellä viitearvojen sisällä.

-Kilpirauhasen vajaatoiminta ja raudanpuutos ovat yleisiä väestömme keskuudessa. Siksi niiden oikeanlaisella hoidolla on luonnollisesti myös kansanterveydellistä merkitystä, tähdentää Soppi.

Kilpirauhaslääkityksestä ja kilpirauhassairauksista keskustellaan eriävin mielipitein tämä päivänä paljonkin julkisuudessa. Turhaan määrätty kilpirauhaslääkitys on luonnollisesti keholle rasite ja haitaksi, toteaa Soppi.

Kilpirauhasen tehtävä

Sopin mukaan kilpirauhanen on yksi kehomme tärkeimmistä elimistä. Kilpirauhasen tuottamat hormonit ylläpitävät kehon aineenvaihduntaa ja vaikuttavat kaikkiin kehon soluihin. Kilpirauhanen voi joutua eri tekijöistä johtuen myös yli- tai alikuntoon. Tällöin puhutaan joko kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminnasta. Kroppa käy joko ylikierroksilla tai niin hitaasti, että ihminen toimii kuin hidastetussa filmissä. Raudanpuutostilaa oireiltaan muistuttava kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi siis syntyy, kun kilpirauhanen ei enää pysty tuottamaan riittävästi kilpirauhashormoneja. Vajaatoiminnan hoitoon voidaan määrätä reseptilääkityksenä tyroksiinia.

Sopin mukaan tärkeää on myös raudanpuutoksen ja kilpirauhasen vajaatoiminnan identtisiä oireita arvioitaessa ottaa oireista kärsivältä peruskilpirauhastestit, joiden avulla voidaan arvioida kilpirauhasen toimintakuntoa. Perustesteihin kuuluvat stimuloivan hormonin testi TSH (viitearvot 0,5-4,5) ja vapaan tyroksiinin testi T4V (viitearvot 9-19). Vajaatoiminnassa TSH tavallisesti nousee ja T4-V laskee. Näiden lisäksi voidaan verikokein testata, on testattavan elimistössä kilpirauhasen vasta-aineita TyglAb ja TPOAb. Vasta-aineiden avulla voidaan Sopin mukaan selvittää, hyökkääkö elimistön oma puolustusjärjestelmä kilpirauhasta vastaan.

Rauta on elimistölle tärkeä hivenaine!

-Raudan tehtävä on ihmiselle elintärkeiden veren punasolujen muodostaminen ja hapen kuljettaminen hemoglobiiniin sitoutuneena keuhkoista kudoksille. Elimistömme tarvitsee rautaa myös soluhengitykseen ja solujen energia-aineenvaihduntaan. Rauta on välttämätön hivenaine. Päivittäinen ravintomme ei kuitenkaan välttämättä sisällä tarvittavaa ja suositusten mukaista rauta-annoksen määrää. Toisinaan purkkirautaa siis tarvitaan.

Kuukautisista johtuen sukukypsässä iässä olevilla naisilla raudan saaminen ravinnosta voi olla hyvinkin vaikeaa. Erityisesti vegaaniruokailijoiden ja aikuisten tulisi kiinnittää lasten riittävään raudan saantiin erityistä huomiota. Rauta on erityisen tärkeää lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle.

Jos elimistöön kehittyy vakava raudanpuutostila, voi lääkäri määrätä potilaalle hoidoksi rautalääkityksen. Rautakuuri voidaan määrätä reseptipillereinä tai joskus jopa vastaanotolla annettavin pistoshoidoin. Rautavarastojen täyttymisen jälkeenkin tarvitaan vielä kuukausien ajan rautalääkitystä lääkärin ohjeen mukaan. Omatoimista rautalääkitystä ei Soppi suosittele, sillä myös liiallinen rauta on elimistölle haitallista. Soppi tähdentää, että rautalääkityksestä huolimatta raudanpuutosoireet eivät heti häviä, kun rautavarastot saadaan täydennettyä. Rautavarastojen täyttymistä Soppi seuraa potilaillaan myös säännöllisten verikokeiden avulla.

Näin tankkaat rautaa

Parhaiksi raudan lähteiksi Soppi luettelee maksaruoat, lihan, lihavalmisteet, sekä täysjyvävalmisteet. Miesten, nuorten tyttöjen ja vaihdevuosi-ikäisten naisten raudansaantisuositus on 9 mg/vrk. Murrosiästä vaihdevuosi-ikään saakka naisten raudantarve on kuukautisista johtuen suurempi. Sukukypsässä iässä olevilla naisilla raudantarve on 15 mg/vrk.

-Rautaa voi helposti tankata vaikkapa ruisleivällä tai 100% kauraleivällä. Hyviä raudanlähteitä ovat myös kala, sisäelimet ja veriruoat, kaali, pinaatti ja palkokasvit. Raudan imeytymistä erityisesti kasvikunnan tuotteista parantaa esim. C-vitamiini, fruktoosi sekä kala- ja liharuoat. Raudan imeytymistä haittaavat samanaikaisesti nautittuna esim. mustassa teessä, yrttiteessä, kahvissa, kaakaossa ja punaviinissä olevat tanniinit ja polyfenolit, pinaatin oksaalihappo, maidon kalsium, täysjyväviljatuotteiden fytaatit ja kananmunan fosvitiinit sekä suklaa. Oikeanlainen ja monipuolinen ravinto on yksilöllisistä eroistamme huolimatta tärkeä perusta kehomme jaksamiselle.

KUKA

Esa Soppi, LKT, Sisätautiopin dosentti

40 vuoden kokemus potilastyöstä

Toimii yksityislääkärinä Helsingissä

Kansanedustaja Hjallis Harkimo:

Hjallis Harkimo, 61, on uskaltanut unelmoida ja myös toteuttaa suurimmat unelmansa. Kolmesti maailman ympäri purjehtinut mies on pitänyt sitkeästi kiinni päämääristään, hankkinut oman jääkiekkojoukkueen, rakentanut urheiluhalleja ja tukenut urheilijoita ja politiikantekijöitä, vaikka monet ovat sanoneet ettei ryhtyminen kannata.

-Olen ylpeä kaikesta mitä olen tehnyt. Kun saan päähäni jonkun idean, kerään tekijät ympärille enkä kuuntele vastustajia, vaan vien unelmani päätökseen, naurahtaa Harkimo.

Keskitie taiteilijasielun ja businesmielen puolivälissä

Hjalliksen 85-vuotias yrittäjä-äiti Doris Harkimo ja edesmennyt elokuvaohjaaja-isä Osmo Harkimo ovat vankkumatta uskoneet lapsiinsa ja kannustaneet heitä tärkeissä päätöksissään. Samaa avoimuutta, kunnianhimoa, saavutettujen asioiden ja ennen kaikkea muiden ihmisten arvostamista, on Hjallis pyrkinyt tartuttamaan myös kolmeen poikaansa.

 -Isänä olen tiukka kurinpitäjä. Lapsilla täytyy olla selkeät rajat. Olen aina sanonut, että ihmisen on hyvä olla puoliksi taiteilija ja puoliksi liikemies. Et siitä keskeltä kun sä meet, silloin sä pärjäät aika hyvin, kun et oo kummassakaan laidassa.

Äidin sisko nosti Hjalliksen purjeveneeseen Hjalliksen ollessa vielä pikkupoika, todennäköisesti arvaamatta, että purjevene tulisi näyttelemään merkittävää osaa miehen elämässä. Munkkivuoressa ja Lauttasaaressa lapsuutensa asunut Hjallis viihtyi urheilukentillä, kunnes aloitti purjehduksen tosissaan ja valittiin olympiavalmennettavaksi. Pari kertaa luokalle jäänyt nuori mies opiskeli yrittäjyyttä toimimalla äidin lahja- ja maahantuontiliikkeessä autokuskina. Hankkenin ovet aukesivat vasta kolmannella yrittämällä, mutta ekonomin paperit mies hankki kolmessa vuodessa.

-On vanhempieni ansioita, että olen kasvanut ennakkoluulottomaksi, saanut vahvan itsetunnon ja avoimen sitkeän mielen.

 Vahva johtaja osaa delegoida ja valaa uskoa alaisiinsa

Kaikessa tekemisessä on oltava intohimoa ja päämäärä Hjalliksen mukaan. Pitää uskaltaa, jotta saa näyttöjä saadakseen uskottavuutta. Pitää uskoa omaan asiaansa ja unelmiinsa pystyäkseen motivoimaan tiimiään.

-Tarvitsen paljon muita ihmisiä ja heidän osaamistaan projekteissani. Kun palkkaa ihmisiä, pitää osata antaa tiimille köyttä toimia. Hyvä henkilökunta on yrittäjälle sijoitus ja pääomaa yritykselle.

 -Jos ihmiset jotka on sulla töissä eivät saa vastuuta, eivät ne koskaan ala toteuttaa itseään, eivätkä tee kunnolla töitä ja motivoidu sun projektiin tai uskalla tehdä mitään.

Politiikassa elämänkokemus on pelkkää plussaa

Hjalliksen mukaan päiväpolitiikan teossa tarvitaan elämänkokemusta ja ymmärrystä siitä, kuinka maailma on rakennettu. Hjalliksen resepti työllisyyden parantamiseksi lähtee yrittäjien aseman parantamisesta. Kunnat eivät voi työllistää riittävästi nykyisessä tilanteessa ja nykysopimuksilla. Perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon välinen kuilu pitäisi pystyä tilkkimään. Terveydenhoidosta päättävien johtopaikoille tarvitaan samanlaisia ammattijohtajia kuin muidenkin suurten yritysten johtoon.

 -Talous ei lähde nousuun, jollei yhteiskunta tue yrittäjyyttä. Vanhustenhoitoon voidaan luoda lisää verkostoa vasta, kun yrittäjien asemaa parannetaan. Sosiaalialan työntekijöiden palkkaus hipoo luukulta jaettavan rahan määrää. Jotain on pahasta pielessä!

Ammattiyhdistysliikkeet eivät nauti täyttä yrittäjä Harkimon kannatusta. Hjalliksen mallissa pienten ja keskisuurten yritysten tulisi voida päättää paikallisesti palkkatasosta. Ensimmäinen sairauspäivä pitäisi laittaa työntekijän omaan piikkiin. Pienillä yrityksillä pitäisi olla mahdollisuus vapaammin neuvotella paikallisesti työntekijöiden kanssa työsopimusehdoista. Yritystoiminta ei voi päättyä siihen, ettei huonojen työntekijöiden tilalle voi palkata ammattitaitoista tai ahkeraa väkeä.

Perintövero sitoo talouskasvua

Pitkän ja moninaisen yrittäjäntien kulkenutta Harkimoa jurppii perintövero nykyisessä mallissa. Hän palauttaisi veron yritysten turvaamiseksi 20 prosentista takaisin 13 prosenttiin. Jos työnteko tai yrittäminen kääntyy maksun puolelle, talous pysähtyy tai kääntyy laskusuhdanteiseksi. Jos yritykseltä menee likviditeetti ja 20 vuotta perintöveron maksamiseen, mitä järkeä on pyörittää yritystä? Yrittäjä kantaa riskit ilman palkansaajan sosiaaliturvaa ja silti valtio rajoittaa yritysten kasvua liian rankalla verosäätelyllä ja byrokratialla. Ei hyvä, sanoo satoja työpaikkoja luonut Harkimo.

 -Ihminen joka on opiskellut, hankkinut hyvän työpaikan, tehnyt kauheesti töitä ja tienaa vähän keskitasoa paremmin, miksi se on yhteiskunnassa se, jonka pitäisi maksaa entistä enemmän?

Harkimolla on myös uskallusta sanoa, että paperittomien hoitoon täytyy uskaltaa puuttua, ja ettei Suomella ole varaa pitää nykyistä yhteiskuntaa, jossa velka kasvaa noin puolen miljoonan euron tuntivauhdilla.

-Ensin on hoidettava omien vanhusten asiat kuntoon ja sitten vasta apuja rajojen ulkopuolle. Meidän on pakko saada suomalaiset töihin nyt. Kukaan muu kuin yrittäjät eivät voi työllistää valtavaa työttömien joukkoa.

-Paras tapa vaikuttaa, on mennä ytimeen itse vaikuttamaan. 

KUKA:

Hjallis Harkimo

Kolmen lapsen isä

Kilpapurjehtija, liikemies, urheilumanageri

Sami Saikkonen:

Olen opetellut oppimaan

Porissa, kiitotien päässä ensimmäiset lapsuusvuotensa kasvanut, Sami Saikkonen, 48, on lentäjä ja tanssijan poika. Lentäjän ura oli haaveena nelivuotiaasta asti. Nuori mies haaveili urasta myös tanssijana ja näyttelijänä. Tanssi vei vahvimmin. Teatterin tuoksu ja tuntu tarttuivat Saikkoseen omien tanssija-vanhempien kautta.  

Miesballerina, Raision kummajainen

Näyttelijätuttu kehotti Saikkosta hakemaan Oopperan balettikouluun, kun Saikkonen oli 18-vuotias. Ovet balettikouluun aukesivatkin heti. Raisiossa lapsuutensa viettänyt Saikkonen sanoo, että punaiset farkut ja moottoripyörä -yhdistelmä, eivät olleet 80-luvun muille teineille ihan perusjuttu.

-Silloin homoksi luulemisen kammo sai ihmiset käyttäytymään tanssijapoikaa kohtaan ennakkoluuloisesti.

-Myös Oopperan balettikoulussa mulle aluksi irvailtiin. Se oli tietysti hirveetä. Jälkeenpäin tajuan syyt hyvin. Klassiseksi tanssijaksi ulkonäköni ei vastaa perinteistä miesbalettitanssijan ulkonäköä.  Olen enemmän tällainen painijan ja sporttisen kaverin sekoitus. Kovalla työllä sain lunastettua nopeasti paikkani. Opiskelin sekä pikkupoikien että aikuisten tunneilla, kolme kertaa päivässä, kuutena päivänä viikossa. Kun 25-vuotisen tanssijaurani jälkeen kroppani hajosi,  se oli kova paikka. Silloin koin olevani turha tässä maailmassa.

Ilo elämään palasi lentämisen kautta.  Uran päätyttyä jäi aikaa tarttua aiemmin toteutumattomiin unelmiin. Suurin niistä, lentolupakirja, tuli hankittua Talent Suomi -ohjelman innoittamana.

Oman tiensä lentäjä

Vuonna 2009, Talent Suomen semifinaalissa oli mukana Flying Circus -niminen ohjelmanumero. Kilpailijat lennättivät Talent-tuomareille kauko-ohjattavia liidokkeja. Saikkonen kertoo, että hänen silmiinsä syttyi lapsenomainen kiilto esityksen nähtyään. Ohjelmanumeron tekijät huomasivat Saikkosen innostuksen ja päättivät kutsua hänet taitolentonäytökseen Jämijärvelle vieraaksi. Näytöksen jälkeen Saikkosen sielu oli myyty. Mies ryhtyi suorittamaan kauan haaveilemaansa lupakirjaa, jonka suorittaminen vaati yhteensä 110 tuntia teoriaa ja 45 tuntia lentoja. Kurssista hän suoriutui kahdeksassa kuukaudessa.

-Lentämisen fiilis on uskomattoman hieno juttu. Lentämisen syvin olemus on se, kun näkee koko maailman aukeavan edessään. Taivaalla mun sielusta aukeavat kaikki murheet horisonttiin.

Ensimmäisen lentoon lähtö omalla pienkoneella on syöpynyt miehen mieleen tarkasti.

-Tuli tunne, että tämän tunteen olen kokenut aiemmin jossain muuallakin. Tajusin, että teatterin lavalla mulla on sama, vapauden tunne. Kun uskalsin jälleen ryhtyä nauttimaan vapauden tunteesta, heti kohta minulle aukesi kaksi hienoa tarjousta viime vuoden teatterisesongille.  Sain tehdä hienon roolin Rocky horror shown  transvestiittina Turussa ja miespääroolin Mikkelin teatterissa, näytelmässä Hiljaiset sillat. On hienoa ollut saada tehdä ja oppia näyttelijän työtä kokeneiden näyttelijöiden, mestareiden ohjauksessa. Näyttelijän töihin moniosaajalla on taas kova palo.

Milli päivässä eteenpäin

-Mielenkiintoisimmat työt tulevat eteen, kun niitä ei etsi. Pitää olla avoin ja kokeilla rajojaan. Mua kiinnostavat niin monet asiat, ja ihan elämä itsessään. Välillä tuntuu, ettei  72 tuntia vuorokaudessa riitä päivän pituudeksi.

Saikkonen on tyytyväinen jokaiseen hetkeen, jolloin ”pääsee vaikka millin päivässä eteenpäin”, millä tahansa elämän osa-alueella.

-Tärkeää  on saada oivalluksia. Ei saa pysähtyä. Muuten on kuollut. Taakseen ei kannata katsoa. Eilinen meni jo. Tärkeää on olla itselleen rehellinen. Ihminen kertoo muille aina toive-minästään. Esiintyessä on osattava olla sinut sen kanssa, joka olet. Jos luo itsestään eri tahoille monenlaisia minäkuvia, joutuu helposti ongelmiin itsensä kanssa.

Saikkonen kehottaa huolehtimaan omien unelmien toteutumisesta, sillä ilman pyrkimyksiä ei ole haaveita eikä onnellista elämää.  Vielä monta produktiota on tulossa, mutta osan tulevista töistä mies rajaa salaisuuksien verhon taa.

-Olen opetellut oppimaan asioita. Olen valtavan ylpeä siitä, mitä olen saanut aikaiseksi.

Sami Saikkonen ei ole antanut muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin valintoihinsa. Hän on aina tehnyt mitä on halunnut. Ilman kritiikkiä hänestä ei olisi kuitenkaan tullut sitä Saikkosta, joka hän nyt on. Moniosaaja Saikkosen skaala ulottuu taidetanssista, näyttelijäntyön kautta taitolentämiseen.

Plastiikkakirurgian erikoislääkäri Tatu Tarkka:

Esteettinen kirurgia tähtää puhtaasti asiakkaan elämänlaadun parantamiseen.

Yksityissairaalan ylilääkäri ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri Tatu Tarkka  työskentelee sekä korjaavan, että esteettisen kirurgian parissa. Hänellä on vastaanotto mm. Helsingissä, Annankadun Dextran plastiikkakirurgisessa sairaalassa. Tarkan ura kulkee isän jalanjäljissä. Kirurgi-isä jäi eläkkeelle pari vuotta sitten.

- Kiinnostukseni plastiikkakirurgiaan syntyi urani erikoistumisvaiheessa. Palkitseva työ ja useiden huippukollegoiden opissa hioutunut ammattitaito ovat vahvistaneet alati kasvavaa kiinnostustani, tätä jatkuvasti kehittyvää lääketieteen osa-aluetta kohtaan. Toimiessani lääkäriurani alkuvaiheessa apulaislääkärinä Porissa, sain seurata helsinkiläisen plastiikka- ja palovammakirurgi Jyrki Vuolan taitavaa työskentelyä viikoittain. Hän on vaikuttanut suuresti uravalintaani.

Tarkkaa viehättää erikoiskirurgiassa erityisesti geometria ja estetiikka. Geometrian hahmotuskyky auttaa suunnittelemaan minkälaisia ihonsiirteitä voidaan esimerkiksi käyttää paikkaamaan kehossa olevia kudospuutoksia.

Esteettinen kirurgia

Kauneuskirurgisia leikkauksia voidaan Suomessa suorittaa esteettisistä syistä pääsääntöisesti täysi-ikäiselle asiakkaalle. Plastiikkakirurgia voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, lääketieteellisistä syistä suoritettavaan kirurgiaan ja esteettiseen kirurgiaan. Dextran plastiikkakirurginen sairaala on erikoistunut esteettiseen kirurgiaan.

Tarkan mukaan Annankadun yksityisklinikan asiakkaista suurin osa on naisia. Suosituimpia naisille tehtäviä esteettisiä hoitotoimenpiteitä ovat kasvojen alueeen leikkaukset, kuten silmäluomileikkaukset. Naisten top-ten -listalla ovat myös rintaleikkaukset ja monenlaiset vartalon muokkaukseen tähtäävät toimenpiteet.

-Vartaloa voidaan kiristää ja kiinteyttää edestä ja takaa monin eri keinoin. Miesasiakkaiden ykkösenä on alunperin professori Rolf Nordströmin kehittämä hiussiirtoleikkaus. Paljon tehdään myös kasvojenkohotusleikkauksia ja erilaisia ruiskehoitoja, joilla voidaan saada aikaan nuorentavia vaikutuksia.

-Julkisen erikoissairaanhoitopuolen palveluseteleillä Dextrassa voi teettää esimerkiksi rintojen pienennysleikkauksia, täydentää Tarkka.

Lääketieteellisestä syistä suoritettavalla plastiikkakirurgialla voidaan korjata esimerkiksi epämuodostumia, onnettomuuden aiheuttamia vammoja tai synnynnäisiä vikoja. 

Konsultaatiosta toimenpiteeseen

-Lääkärin konsultaatiovastaanotolla plastiikkakirurgi keskustelee asiakkaan toiveista ja lääkäri kertoo asiakkaalle realistiset mahdollisuudet toteuttaa asiakkaan toivomia muutoksia kehossaan.

Konsultaatiovastaanotolla voidaan myös tehdä pieniä toimenpiteitä. Hoitosuhde on helpointa aloittaa varaamalla aika sairaanhoitajan maksuttomalle vastaanotolle.Toimenpiteitä lähdetään tekemään aina vain harkitusti ja realististen toiveiden pohjalta.

-Suomalaiset ovat onneksi hyvin realistisia toiveidensa suhteen, sanoo Tarkka.

Dextran plastiikkakirurgisen sairaalan hoitokuvauslista ja leikkaushinnasto.

Elämänlaatua  osamaksulla

Erityisosaamista vaativia leikkauksia Dextrassa suorittavat huippukoulutetut plastiikkakirurgit ja sairaalan kaikkea lääketieteellistä toimintaa säätelee ja valvoo Valvira.

Tarkan mukaan Dextrassa tehtävät leikkaukset ovat turvallisia. Ennen leikkausta asiakkaalle kerrotaan leikkaukseen liittyvistä mahdollisista riskeistä. Yhdellä kertaa voidaan tehdä useampia kauneuskirurgisia toimenpiteitä. Esteettisiä toimenpiteitä voidaan tehdä perusterveelle asiakkaalle ja leikkauksia edeltää aina perusteellinen terveydentilan selvitys.

-Asiakkaiden suhtautuminen kauneuskirurgiaan on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana paljon. Kirurgiaa ostetaan tänä päivänä yhtälailla osamaksulla, kuin autojakin.

-Piristyneen ulkonäön koetaan lisäävän reippaasti elämänlaatua ja kohottavan itsetuntoa, päättää Tatu Tarkka ja kiiruhtaa vastaanottohuoneensa työpöydän takaa sairaalaan leikkaussaliin suorittamaan kasvojenkohotusleikkausta.

Dextrassa plastiikkakirurgiset hoidot voi maksaa myös osamaksulla.

KUKA?

TATU TARKKA

• Plastiikkakirurgian erikoislääkäri. Dextran plastiikkakirurgisen sairaalan ylilääkäri.
• Erikoistunut sekä lääketieteellisistä syistä, että esteettisistä syistä tehtävään plastiikkakirurgiaan
• Valmistunut lääketieteen tohtoriksi 1995. Erikoistunut plastiikkakirurgian erikoislääkäriksi 2002.
• Työskentellyt useita vuosia mm. Porin, Tampereen ja Helsingin yliopistollisissa sairaaloissa.
• Työskennellyt plastiikkakirurgina myös ulkomailla,  mm. Uppsalan plastiikkakirurgisessa sairaalassa . Työskennellyt plastiikkakirurgina Kanadassa plastiikkakirurgisessa sairaalassa, perehtyen erityisesti kasvojen alueen epämuodostumien korjaamiseen.
• Toiminut vuodesta 2008 yksityislääkärinä.

Puita halaava kirjailija tunnustaa vihreää väriä

Ensimmäinen kirjani syntyi käytyäni syvissä vesissä.

Tuli tunne, että pystyn kirjoittamaan keskeneräisen valmiiksi.

Näyttelijä-kirjailija Reidar Palmgren 

Teinivuosien ujo ja kumarassa kulkeva koulukiusattu poika ammensi kirjoista koko silloisen maailmansa. Sen maailman, jonka ulkopuolelle hän kouluaikana koki jääävänsä.

Kotona luettiin paljon. Ihan niin kuin Palmgren on omienkin lastensa kanssa tehnyt. Teininä Palmgren hukutti ujossa piilossa uinuvaa luovuuttaan maalaten ja harrasti muutenkin kuvataiteita. Lukion äidinkielenopettajan avulla änkyttävälle Palmgrenille raottui lopulta ovi teatterin ja ilmaisutaidon ihmeelliseen maailmaan.

Nykyisin Tampereella asuvasta Palmgrenista kasvoi Kellariteatterin, Tampereen teatterikoulun sekä kirjallisuuden kautta, paitsi ihmisenä rohkaistunut näyttelijä, myös pidetty kirjailija ja palkittu käsikirjoittaja.

- Teinivuosien Reidar-poika on paljon velkaa teatterille, sanoo Palmgren.

Teatterin lava on maailman turvallisin paikka

Mieluisin paikka Palmgrenille harjoittaa näyttelijän ammattia on teatterin lava. Stressipiikki on ensi-illan lähestyessä korkealla. Palmgren sanoo lavalle mennessä kyllä jännittävänsä, mutta kokevansa lavan turvalliseksi paikaksi, jossa on selkeät säännöt. Paikaksi missä on ennakkoon sovittuja asioita.

- Lava on raffinoitu versio todellisesta elämästä. Se on puhdistettu, kärjistetty ja pelkistetty. Kun esirippu laskeutuu, olet taas omillasi.

Kirjojaan on yhtä vaikea laittaa rakkausjärjestykseen kuin lapsiaan

Palmgrenin esikoisteos, Jalat edellä syntyi 1990-luvun puolivälissä, tv-sarja Elämän suola päättymisen jälkeen, kun freelancer-näyttelijänä työskentelevä Palmgren joutui työttömäksi.

- Näyttelijäntyö on niin suhdanteiden armoilla. Näyttelijän on vain hyväksyttävä, että aina ei ole töitä.

- Minulla oli tarina yksinäisestä vanhasta miehestä. Sain idean hahmotella tv-elokuvan käsikirjoituksen. Tarinassani lakimies laatii vanhan miehen testamenttia, jolla mies jättää sukulaisilleen koko omaisuutensa. Miehen kuoltua käy ilmi, että mies on keksinyt kaikki perillisensä.

Työtön Palmgren kirjoitti ideastaan parikymmenliuskaisen lyhytelokuvan käsikirjoituksen. Kollegat peukuttivat tekstiä, mutta kukaan ei tosissaan innostunut. Käsikirjoitus hautautui pöytälaatikkoon, kunnes Palmgren sairastui vakavasti.

-Silloin kävin syvissä vesissä. Kun aloin toipua, tuli kaikkivoipaisuuden, elämäniloin ja luovuuden tunne. Tunne, että pystyn mihin vaan. Ajattelin että nyt voisin kirjoittaa käsikirjoituksen novelliksi.

Palmgren ryhtyi kasvattamaan tarinaa alku- ja loppupäästä. Ensin pitkäksi novelliksi, sitten pienoisromaaniksi ja lopulta väiteltyään itsensä kanssa myönsi synnyttäneensä romaanin. Hän lähetti tekstin kolmelle kustantajalle, joista yksi vastasi.

Romaani palkittiin julkaisuvuonna kahdella eri kirjallisuuspalkinnolla. Siksikin on vaikea uskoa vaatimattoman Palmgrenin sanoja kirjan julkaisemiseen liittyvästä sattumanvaraisuus-teoriasta.

Kirjan julkaisseen kustantajan ja Palmgrenin yhteistyö on esikoisteoksen jälkeen täydentynyt kolmella muulla teoksella.

Uskallus ja vihreät arvot ovat läsnä Palmgrenin teksteissä

-Olen aina ollut tällainen viherpiipertäjä ja puiden halaaja.

Vaikeinta ja haastavinta kirjailijalle on avata tekstillä henkilökohtaisesti itseään.

Palmgrenin mukaan Tunneli on teoksista se, johon hän kertoo olevansa kaikkein tyytyväisin.                                                                                                                           Tunnelin tekstillä Palmgren sai tavoitettua kirjoittajana itselleen asettamat kriteerit ja odotukset.

Tunneli on avioerotarina.

- Tunnelin työstäminen oli kirjoistani sisällöllisesti minulle valtava ja ehkä vaativinkin haaste.

KUKA?

• Reidar Palmgren, näyttelijä, käsikirjoittaja, kirjailija, S. 1966
• Asuu Tampereella ja Käpylässä
• Romaanit: Jalat edellä 2001, Lentämisen alkeet 2004, Tunneli 2007,
• Sudenmarja 2012Palmgrenin esikoisteos,
• Jalat edellä 2001, sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2001 sekä akateemisen kirjakaupan erikoispalkinnon 2001
• Yle TV1:n Reidar Palmgrenilta tilaama synopsis Afrikan tähti palkittiin EBUn Prix Geneve-Europe -kilpailussa.

Satu Silvo, kehon ja mielen hallinta luo hyvää oloa 

-silvoplee-

Silvon mukaan kaikkeen hänen elämässään liittyy intohimo. Niin työhön, ystävyyssuhteisiin, kuin suhteissa omiinlapsiinkin. Kuuntelemisen taitoa Silvon on pit

– Laiskuus ottaa aivoon ja se, että joiltain ihmisiltä puuttuu kyky osoittaa myötätuntoa kanssaeläjiä kohtaan. Minusta on tärkeää tehdä asioita porukalla. On myös tärkeää, että pidämme toisistamme huolta. Toisen ymmärtämisen kautta kanssaeläjistä voi oppia valtavan paljon, sanoo Silvo.änyt harjoitella, mutta asioiden suora purku ja kontakti vastapuolen kanssa ovat hänelle tärkeitä.

Monen roolin nainen

Silvo on näyttelijä, mutta myös vuorovaikutuskouluttaja ja ravintoloitsija. Itse hän sanoo olevansa keski-ikäinen nainen, joka on iloinen ja ylpeä hänelle tarjotuista erilaisista rooleista, joita on riittänyt näyttelijän uralla laidasta laitaan.

Uudistunut Silvoplee juhli avajaisiaan joulukuussa ja Satu Silvo kantoi ylpeänä paitsi emännän viittaa, myös Näyttelijäliiton syksyllä myöntämää kultaista arvomerkkiä juhlapuvun rinnuksessa.

– Olen saanut tehdä tragediaa, komediaa, farssia, draamaa ja musikaalia. Ihan kuin Käpylässäkin, myös työssäni arvostan äärimmäisen paljon yhteisöllisyyttä. Arvostan myös kovan luokan ammattilaisia ja loppuun asti hiottua ammattitaitoa. Yhtä roolia ylitse muiden on uraltani vaikea nostaa. Olen kiitollinen kaikista minulle tarjotuista töistä.

– Epäonnistumisia ei pitäisi kenenkään pelätä. Välillä onnistumme paremmin ja välillä huonommin. Jokaisen pitäisi itse huolehtia siitä, että oma ammattitaito on mahdollisimman hyvin käytössä ja että tiimi pelaa yhteen joukkueena. Koskaan ei pidä lakata uurastamasta, kokoaa Silvo ajatuksensa.

Energinen vuorovaikutuskouluttaja

Silvon kokemuksen mukaan vuorovaikutustaidoissa on tärkeintä oppia arvostamaan itseään, mutta myös muita, sekä tunnistelemaan omia ja muiden tunteita ja tarpeita. Vuorovaikutus-taitojen oppiminen on Silvon mukaan jokaisen omalla vastuulla ja omasta tahtotilasta kiinni.

– Kuuntelemisen taitoja tai ongelmaan puuttumisen, jopa positiivien palautteen antamisen taitoja voi ja pitää opetella, jotta saavutetaan toimiva työyhteisö.  Nämä syyt ovat osaltaan olleet vaikuttamassa siihen, miksi olen opiskellut vuorovaikutuskouluttajaksi.

Yrityksille ja yhteisöille järjestettävien tilaisuuksien kautta Silvolla on ollut mahdollisuus tutustua eri alojen ammattilaisiin ja siihen miten työ sanelee erilaisten yhteisöjen ilmapiiriä.

Elämäntaparemontilla uudet eväät

Silvo teki 25 vuotta sitten täydellisen elämäntaparemontin. Jatkuva tulehduskierre ja ainaiset antibioottikuurit olivat lähes tuhonneet hänen kehonsa vastustuskyvyn. Silloin pienten lasten äiti ei päässyt aina teatteriharjoituksiin ja näytökset olivat vaarassa peruuntua. Kunto oli Silvon mukaan jatkuvasti epäkelpo ja olo oli väsynyt.

Elävän ravinnon avulla Silvo onnistui laittamaan kropalleen rajat ja pöpöt kuriin. Mikään tiukka nuttura Silvon takaraivoon ei kuitenkaan ilmesty ravinnosta puhuttaessa. Hänen mukaans

Ihania unelmia saa uskaltamallaa ei karttakepillä ole syytä läimiä ketään sormille ruokavaliosta keskusteltaessa. Silvon omaan monipuoliseen ruokavalioon kuuluu myös kalaa ja myös silloin tällöin riistaa.

Silvon unelmat ovat toteutuneet. Rinnalla on ihana puoliso, näyttelijä-kirjailija Reidar Palmgren. On hyvä kahden aikuisen ihmisen välinen vahva sopimus, joka lujittaa onnellista parisuhdetta.

-Tavallisen turvallisen elämän eläminen on ihaninta arjessa. Minulla on mies, joka lähtee kanssani mihin tahansa seikkailuun ja joka on samalla tavalla kiinnostunut asioista ja elämästä kuin minäkin. Kaikki otetaan vastaan, tulee mitä tulee. En halua tehdä unelmistani liian isoja taakkoja.

KUKA?

Satu Silvo

• Helsinkiläinen näyttelijä, yrittäjä, ravintoloitsija http://www.silvoplee.com/

• Tunnettu useista tv- ja elokuvarooleista, sekä teatterirooleista
• Palkittiin kultaisella Näyttelijäliiton kunniamerkillä 2013
• Kihloissa näyttelijä-kirjailija Reidar Palmgrenin kanssa

Suosikkinäyttelijä tekee paluun teatteriin

Näyttelijän on paljon helpompi tehdä uskottavia rooleja, kun patjana on elettyä elämää.

Sikaarintuoksuisella, muhkealla nahkasohvalla istuu rento mies. Oikea jalka on sohvalla koukussa ja sormien välissä palaa pätkä Havannaa.Pöydälle on katettu kahvia ja Kreikasta tuotua tuliaissuklaata. Koti on pedanttisen siisti ja omistajalle paljon merkitsevillä asioilla sisustettu. Rintaan tatuoitu uusin kuva, intiaanisulka, myötäilee Juha Veijosen, ruskeaksi paahtunutta ihoa. Mustassa T-paidassa lukee Black Sabbath. Saman bändin musiikki soi sopivan hiljaa taustalla. 

Veijosen hulvattomat tarinat naurattavat aidosti. Ne kimpoilevat teatterista töihin ja palaavat aina takaisin perheeseen, siihen kaikkein tärkeimpään. Veijonen osaa tarinoida kutkuttavan taitavasti ja kertoa juttuja, mutta myös koskettavan traagisia ja surullisia asioita elämästään, niin että kylmät väreet kulkevat selkää pitkin niitä kuunnellessa. Karismaattisen näyttelijän tarinoiden kautta inkkaritatuoinneille syntyy heti merkitys. Intiaanit koristavat siksi sopivasti myös näyttelijälle rakasta kotia, tauluina ja esineinä.

-Paljon asioita on jäänyt tekemättä, mutta en osaa olla katkera, enkä kadu mitään, painottaa vakavoitunut Veijonen.

Elämä antaa ja elämä ottaa

Juha Veijosen mukaan hänestä tuli näyttelijä hetken mielijohteesta. Lukuisissa eri ammateissa aiemmin toimineen miehen ura alkoi harrastelijanäyttelijänä, 27-vuotiaana. Teatterikärpäsen puremana Veijonen saapasteli raamit kaulassa ja henkselit paukkuen Teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Ovi aukesi kuitenkin vasta toisella yrittämällä.

-Ensimmäisellä kerralla Vesa Vierikko passitti minut kotiin kasvamaan ja hyvä niin, nauraa Veijonen.

Juha Veijonen on jättänyt Hienot ja muhkeat jalanjäljet suomalaiseen elokuva- ja tv-historiaan. Sen vuoksi sattumaksi uravalintaa on vaikea uskoa, vaikka hän itse niin sanookin.

-Teen työtä omana itsenäni. Elämää kokeneen ja nähneen näyttelijän on helpompi tehdä uskottavia rooleja, kun patjana on elettyä elämää. Olen kiitollinen, jos olen onnistunut töissäni niin, että ne ovat antaneet ihmisille roolihahmoistani uskottavan kuvan.

Nautin älykkäästä ja kauniista seurasta

Kaikki elämän mukanaan tuomat mutkat eivät ole olleet näyttelijän elämässä loivia, päinvastoin. Välillä pää on kolahtanut lujaa seinään, tahotmattaankin. Veijonen sanoo itse ohjanneensa elämänsä suuntaa, mutta saaneensa kyllä uransa aikana paskaakin niskaansa. Veijonen sanoo arvostavansa perheensä lisäksi läheisiä ystäviään. Mies tarkentaa, että kaikkien ystävien kanssa saunan lauteilla puhutaan tietysti naisista.

-Yksi ystävistäni on minulle läheisin. Hän on ihminen, jonka kanssa ei mikään asia ole tabu. Hän tietää ja tuntee minut läpikotaisin ja välillämme vallitsee syvä luottamus. Sellainen ihminen on äärettömän arvokas.

Herrasmiehen ottein Veijonen nousee kaatamaan lisää kahvia ja kysyy maistuisiko toinenkin pala suklaata.

Unelmakoti ja rakas musiikki    

             

Kymmenisen vuotta sitten Samuli Edelman soitti ystävälleen Juha 

Veijoselle ja kysyi, haluaisiko tämä muuttaa hänen kämppäänsä.

Ilman kämppää ollut Veijonen pakkasi siltä istumalta tavaransa pahvilaatikoihin ja vietti jouluaattoa jo saman päivän iltana unelmakodissaan, puutalossa Helsingissä kaksin kaverilta joululahjaksi saamansa joulukinkun kanssa.

-Tästä talosta en lähde kuin jalat edellä, nauraa Veijonen.                                                                                  

Veijosen asuma talo on entinen kanala, jonka olohuonetta hallitsee massiivipuinen, kaksisataa kiloinen linnapöytä ja puisia seiniä taide, joista Kuutti Lavosen työllä on Veijoselle, sukutaulun jälkeen järjestyksessä eniten tunnearvoa.

-Sukuni on rakas, pieni, mutta hyvin testosteronivoittoinen, hörähtää Veijonen.

Proge-musiikki merkitsee paljon, mutta olohuoneen laatikoissa eri genrejen musiikkia on massoittain.

Saamme toimia korvina, kun Veijonen vaihtaa levyn toisisensa jälkeen tarjottimelle ja kertoo taustalla soivan bändin musiikista.

Musiikin avulla asioita on Veijosen mukaan helppo nollata. Rummut olisivat hänen instrumenttinsa, mikäli hän ujona miehenä tohtisi liittyä johonkin sopivaan kellaribändiin. Huumori- ja musiikkimiehenä Veijonen on istuttanut kotinsa yläkerran toilettiin myös Frank Zappan. Ujoksi itsensä 

luonnehtiva Veijonen keskeyttää yhtäkkiä hymyillen lauseensa, laittaa 

sikaarinsa tuhkakuppiin ja nousee pyyhkimään pöydälle tipahtaneen kahvitahran.

Tehtyjä töitä 

Taivaan tulet tv-sarjan kuvaukset ovat juuri päättyneet. Viimeinen kuvauspäivä oli elokuun lopussa. 

Syyskuussa Veijonen vierailee Liberté-teatterissa, en

glanninkielisessä roolissa, Derek-nimisenä tärkeilevänä toimittajana.

-Roolihahmoni saa onneksi puhua huonoa englantia, nauraa Veijonen. Roolin eteen on pitänyt tehdä paljon töitä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun teen roolin englannik

si. Olen ottanut englannin tunteja ja nauttinut uudesta aluevaltauksesta.

Vapaana taiteilijana Veijonen saa tehdä töitä aikatauluilla, jotka eivät sido häntä nine-to-five-raameihin. Omasta mielestään hänellä on ollut uskomaton mäihä ja satumainen tuuri urallaan. Suosikkinäyttelijä sanoo, että on saanut paljon, mutta jaksaa olla kaikesta myös äärettömän kiitollinen. Elämässä vastaan tulleet jutut, ilot ja surut ovat 

Vuodet ovat hanganneet Veijosesta sen ihmisen, joka hän nyt on. Veijosen kertoma tarina oman äidin päätlksestä lähteä liian aikaisin Veijosen ollessa vasta teinipoika kertoo, että surun ja kaipauksen tunne on jossain taustalla ja herkän miehen mielessä vieläkin.
-Oma poikani Mikko, tyrkkäsi minulle yksitoista vuotta sitten käteen mukin, juuri ennen, kuin jäin liikennevaloissa poikani auton kyydistä keskustassa. Mukissa luki, Maailman paras isoisä.

Huomioithan, että sivustolla julkaistujen tekstien ja kuvien kaikenlainen kopioiminen ja luvaton käyttö on kielletty ilman lehden ja sivuston lupaa!

Arkiston luetuimpia henkilökuvia

Mira Kivilä:

Draaman kaari voi ulottua pubiteatterista Keravan vankilaan

Roolihahmon tukka on kasarikiharrettu isoksi ja sidottu sitten pilveksi donitsiponnarilla päälaelle. Napakymppimatkan voittanut kukkamekkoinen hahmo puhuu pubiyleisölle tikahduttavan hauskaa meä-kielistä Rosa Liksomin luomaa monologiaan.

Naisia-monologeissa on Kivilän kanssa vuorottain äänessä näyttelijä Marja-Leena Kouki. Esityksen aikana suunvuoron saavat kesävauvan mutsi, miehensä päiviltä päästänyt maatilan emäntä ja moni muu hulvaton naishahmo. Kivilän ja Koukin jutut naurattavat yleisöä niin, että teatterilipun hintaan kuuluva olut on tippua syliin. Yleisö vaatii lisää, kun naiset käyvät kumartamassa esityksen päättymisen merkiksi.

Ammattitekijöillä, Kivilällä ja Koukilla on taito toteuttaa teatterin monia eri muotoja, suvereenisti. Kun on ammattitaito ja kun osaa, voi viedä teatterin yleisön luokse, vaikka pubiin tai vankilaan.

Mira Kivilä uskaltaa tarttua haasteisiin

Kivilä on jättänyt tekemillään töillä hienoja jälkiä suomalaiseen teatterihistoriaan.

– Kaikissa produktioissa tärkeintä on tematiikan, erilaisten henkilöhahmojen, mutta myös musiikin avulla tuoda ja luoda yleisölle kiinnostavaa ja puhuttelevaa teatteria. Mutta ennen kuin kynä käy, on tekstiksi muokattavan materiaalin keräämisprosessi ja ihmisten kohtaaminen, yhtälailla tiukka yhteisöllisyys minulle hyvin merkityksellisessä asemassa, niputtaa Kivilä.

Jotkin Kivilän teatteriproduktioista ulottuvat myös tavallisen arkikansan ja teattereiden ulkopuolelle. Töiden etäällä olevat ääret täydentävät Kivilän mukaan hienosti toisiaan. Esimerkiksi kepeä roolillinen ilottelu pubiteatterin lavalla on täydellinen vastakohta tiiviille, vahvalle ja vaativalle Keravan vankilan elinkautisvankien kanssa toteutettavalle draamaprojektille, jonka työryhmässä Kivilä myös on mukana.

Aikaero Keravan vankilassa

Vankilan draamaprojekti työnimellä Juuret sai alkunsa talvella 2012 Kivilän tehtyä yhdessä teatteriohjaaja, professori Kaisa Korhosen ja muusikko Altti Uhleniuksen kanssa teatteriesityksen Fjodor Dostojevskin romaanista Rikos ja rangaistus. Näytelmä esitettiin Tuusulan entisessä varuskunta-alueen Olympiakasarmissa.

– Alue on toiminut kymmeniä vuosia nuorten miesten koulutuspaikkana, voimankäytön, kivun ja aggression alueena. Tila muistutti vankilaa ja sopi kuin tilauksesta tekstiin, kertoo Kivilä.

Näytelmän Raskolnikov puoltaa vahvemman ja älykkäämmän ihmisen oikeutta astua moraalin yläpuolelle. Kivilän mukaan työryhmä näki Raskolnikovin ja tämän päivän nuorten osattomien miesten mielenmaisemissa samoja piirteitä.

Keravan vankilan henkilökunta otti esityksen nähtyään työryhmään yhteyttä. Vankilassa haluttiin kokeilla draamaprosessin tuottamista, jonka tavoitteena on elinkautisvankien oman ilmaisutarpeen toteuttaminen ja elämänlaadun parantaminen luovan toiminnan kautta.

– Nuorten miesten turhautuminen ei ole hyvä asia yhteiskunnassamme. Osaton etääntyy muista ihmisistä ja tuntee joskus oikeutettuakin vihaa maailmaa kohtaan, sanoo Kivilä. 

Draamaprosessin elinkautisvangit ovat saaneet kirjoittaa kuluneen vuoden 2013 aikana tekstejä, joista näytelmäkirjailija Seppo Parkkinen on kirjoittanut näytelmän ja joiden pohjalta Altti Uhlenius on säveltänyt musiikin näytelmään. Projekti on nyt vaiheessa, jossa valmistaudutaan näytelmän esityksiin Suomen eri vankiloissa. Näytelmän on ohjannut Kaisa Korhonen ja sen ensiesitys oli Keravan vankilassa 26.2.2014. Mira Kivilä näyttelee yhden näytelmän rooleista. Juuret-työnimellä toiminut draamaprojekti ja valmis näytelmä julkistettiin yleisölle Aikaero-teoksena.

Kivilä sanoo antavansa itsestään aina kaiken tai ei mitään

Kivilä jäi freelanceriksi irtisanouduttuaan Keski-Uudenmaan teatterista, toiminnanjohtajan tehtävistä tammikuussa 2012. Kivilän viimeisimpiä ohjaustöitään on Musiikkiteatteri Kapsäkissä esitettävä Jymy Kimalainen -näytelmä, joka sai ensi-iltansa 1.11. Näytelmä kertoo surmanajaja Ville Piirakaisen pönttöelämästä. 

– Jäätyäni freelanceriksi minulle on tarjoutunut mahdollisuuksia tehdä enemmän ohjaustöitä.

Ohjaajana Kivilä sanoo tarvitsevansa kaikkien näyttelijöiden täydellisen luottamuksen.

– Muuten produktiosta ei tule mitään, sillä luottamus avaa työryhmää, vuorovaikutusta ja hedelmöittää kaikkien produktiossa työskentelevien keskinäistä yhteistyötä, jatkaa Kivilä.

– Näyttelijän pitää voida tulla rauhassa ulos kuorestaan. Näyttelijän ja ohjaajan välille syntynyt luottamus on vähän kuin hyvä parisuhde, päättää Kivilä.

Kuka?

• Mira Kivilä, Freelancer-näyttelijä
• Teatteritaiteen maisteri, Käsikirjoittaja, Ohjaaja
• Tunnettu lukuisista suomalaisista tv-sarjoista ja elokuvarooleista
• Viimeisin ohjaustyö JYMY KIMALAINEN, surmanajaja Ville Piirakaisen pönttöelämästä. Ensi-ilta oli 1.11. Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä
• Viimeisimpiä roolitöitä: Naisia-monologit –roolissa kiertueteatteri-esityksenä ja Aikaero -näytelmän roolissa niinikään kiertueteatterin -roolissa. 

Kiertuenäytelmä Aikaeron näyttelijät:  Teemu Koskinen, Altti Uhlenius, Mira Kivilä ja Timo Torikka

 

   

 

 

 

 

Jussi Lampi:

Kuntopyörä siirtyy pian talviunille

 

Jussi Lammen Harrikan mustaan kiiltävään tankkiin, Home Grown Choppersin Juden maalaamiin ”Adidas-raitoihin”, liittyy tarina.” Käsivammat pakottivat ammattimuusikko, ja -rumpali Lammen luopumaan kannujen soitosta. Nivelsiteet eivät yksinkertaisesti enää kestäneet. Kuntosalilla Jussi Lampi sanoo, ettei voi juurikaan tehdä enää muuta, kuin ajaa kuntopyörää.

 ”Ja tää on siis mun kuntopyörä”, höröttää Lampi.

Lampi sanoo, että matkapyöräksi tästä ei kuitenkaan ole ja jatkaa virne huulillaan ajelevansa ”mopollaan” viileenä, aurinkolaseissa ja hidasta ajoa. 80-100 km/tunnissa on hänen mukaansa matka-ajoon hyvä nopeus.

”Kyykkypyörät eivät sovi minulle muutenkaan, sillä pelkästään fyysinen kahden metrin kokoni on niihin auttamattomasti liian iso.”

Baarin kautta näyttelijäksi ja muusikoksi

Helsingin Kalliossa asuva freelance-näyttelijä ja muusikko Lampi tekee keikkaa ravintola-alan ammattilaisena välillä myös paikallisissa baareissa. Pohjanmaalta kotoisin oleva komistus valmistui koulun jälkeen ensin Jyväskylän hotelli- ja ravintolakoulusta. Palo esiintymään ja lavoille palautti miehen kuitenkin sitkeästi, kerta toisensa jälkeen teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Yhteensä neljä kertaa. Kotona sisarukset ja äiti kannustivat lahjakasta Jussia yrittämään uudelleen. Loput Jussin urasta onkin sitten osa suomalaista teatteri- ja elokuvahistoriaa. Itse hän sanoo, että hauskimman ja mieleenpainuvimman roolin hän on tehnyt Vares-elokuvissa, Veikko Hopean roolissa.

”Roolia tehdessäni sain muuten myös ajaa 1300 Harrikalla. Hopea on timantti, sillä siinä miehessä ei ole yhtään minua. Veikko siivoaa kaiken epämiellyttävän tieltään”, nauraa Lampi.

Lammen musiikkiura sai alkunsa soitto-oppilaana armeijassa. Muutettuaan Helsinkiin, hän oli eri kokoonpanoissa mukana ja päätyi lopulta Timo Rautiaisen bändiin rumpaliksi. Yksi kokoonpanoista, joissa Lampi on soittanut, Pink Flamingos, teki Sipoossa 14.9.  paluukeikan, 20 vuotta sitten tehdyn ensimmäisen keikan kunniaksi.                                                                                                                                                                   

Musiikki on Lammen mukaan puolet hänen elämästään. Raskaan rokin edustajat, old schoolin jätkät, jotka on käyneet Led Zeppelinin ala- ja yläasteen, ne kolahtavat Harrikkamieheen. Foofighters ja Soundgarden on kokoonpanoja, jotka ovat onnistuneet tekemään Lampeen vaikutuksen monen muun bändin ohella.

”Kun palasin viimeksi pitkän työkeikan jälkeen himaan, mun piti keskellä yötä jälleen kerran katsoa Led Zeppelinin Celebration Day DVD:ltä. Luurit päässä, täysillä, Lampi hörähtää.

Nuori kolli tyttöjen kaverina

Jussi Lampi kasvoi siskojensa ja äitinsä kanssa, akkaporukassa. Isä kuoli Jussin ollessa 8-vuotias, eikä 8-lapsisen perheen yksinhuoltajaäidillä ollut varaa kustantaa perheen nuorimman pojan toivomaa mopoharrastusta. Jo pienestä pitäen Lampi kertoo kuitenkin haaveilleensa omasta Harrikasta ja jo 6-vuotiaana 

Kaverit lainasivat vielä ajokortittomallekin Lammelle ensin mopojaan ja myöhemmin moottoripyöriään.hän pomppasi ruokapöydästä ikkunaan tarkistaakseen, mikä pyörä talon ohi milloinkin suhahti.

”Koska rikos on jo vanhentunut, voin kertoa, että välillä oltiin moottoripyörien kanssa ruispellossa pitkällään, pollareita karussa”, innostuu Lampi nauraen kertomaan nuoruusmuistoistaan.

Free-näyttelijän työt ja ammattietiikka                                

Lampi on näyttelijä, joka ottaa työt tosissaan. Yhdeksi tärkeimmistä töistään Lampi mainitsee Aleksanterin teatterissa esitetyn Luolamies-nimisen monologin, jota hän kertoo ahtaneensa sisuksiinsa 6 viikkoa. Yhtä tosissaan hän suhtautuu ihmissuhteisiinsa ja moottoripyöräänsä. Monologi kertoo miehen ja naisen eroista ja siitä, että ero sukupuolten välillä ei ole kenenkään syy.

”Kun sain rekisteröityä tämän pyörän katsastuskonttorilla nimiini ja kun luin rekisteriotteesta, omistaja Jussi Lampi, haltija Jussi Lampi, olin ihan ekstaasissa”, havainnollistaa iso mies lähes herkistyen.

Lampi kertoo naislukijoiden harmiksi, että vihdoin hänen rinnalleen on löytynyt aikuinen, älykäs nainen.

”Ensimmäinen daami joka ymmärtää, minkälainen ihminen olen ja minkälaista vapautta työni vaatii.”

Moottoripyöräilyharrastuksensa Lampi määrittelee tietynlaiseksi vapaudentunteeksi. Lämmin syksy on antanut ajella pitkään.

 

KUKA?

JUSSI LAMPI

NÄYTTELIJÄ JA MUUSIKKO

NYKYINEN PYÖRÄ, 1100, -86 EVOLUTION SPORTSTER, HARLEY DAVIDSON

TUNNETTU LUKUISISTA TV- JA ELOKUVAROOLEISTA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 Robert Pettersson

-Naurun tasapainottaja, kielenkääntäjä, leipuri ja teollinen muotoilija-

”Niih, no sellainen olen minä. En osaa kuvailla itseäni kovin tarkasti. ”

Kielenkääntäjä Pettersson nimenomaan on, sanan varsinaisessa merkityksessä. Haastattelutilanteestakaan ei saa vakavaa, ei vaikka yrittäisi.

”Olen muuten valkolainen”, sanoo ”Roope” ja jatkaa, että Valko on sellainen pieni kylä tuolla Loviisan lähellä.

Kun Roope lähti parikymppisenä kotiseuduiltaan, hän kävi opintojen kautta Kymenlaaksossa kieltä kääntämässä ja päätyi lopulta Helsinkiin komediaklubeille kieli- ja mielipuuhiin. Nyt Roopen arkityö on Kansallisarkistossa, jossa hän tallentaa karttoja digitaaliseen muotoon.

”Valtion virkamies”, kasaa mies vaatimattomasti.

Komiikka on mahdottoman vaikea laji

Vaikka Pettersson on sanojensa mukaan yksinäinen susi ja viihdyttää itseään kotona, hmmmmmm, sanoo hän kaipaavansa kuitenkin kontaktia ihmisiin säännöllisin väliajoin. Yleisöä hän pelkää ja hän sanookin, että mitä pimeämpi sali ja huonompi katseyhteys yleisöön, sitä rennompaa hänen esiintymisensä on.

Kun Pettersson meni ensimmäisille stand up –komiikkakurssille, hänelle kerrottiin, että lajia ei voi mitenkään opettaa. Jotain jäi plakkariin ja kurssin jälkeen häntä houkuteltiinkin aina uudelleen ja uudelleen esiintymään. Jos ei olisi pyydelty, Roopen omien sanojen mukaan homma olisi jäänyt siihen.

Ensimmäinen live-esiintyminen tapahtui 2008 Tampereella, jonne oli taiturin mielestä turvallista lähteä, kun ei siellä kumminkaan kukaan häntä tuntisi. Loppu tarinasta onkin historiaa. Koko kansan suosikiksi Roope nousi televisiossa kesällä pyörineen stand up –kilpailun kautta, josta heltisi voitto. Voitto poiki oman kiertueen, jonka Pettersson tekee yhdessä suomalaisen stand up komiikan isoisien Ilari Johanssonin ja Riku Suokkaan kanssa. Kiertue alkaa tammikuussa 2014.

Hillitön heittäytyjä ja naisten märkä päiväuni

Vaatimaton mies sanoo, että on aina tottunut ikään kuin sivuosaan elämässään ja että kakkos- tai kolmostila 350 000 katsojaa keränneessä stand up -kilpailussa olisi riittänyt hänelle oikein hyvin. Voiton jälkeen on kuitenkin eri ääni kellossa, sillä saatuaan valtavan määrän upeaa palautetta ohjelman voittajana, erityisesti naisilta, Pettersson on suostunut avaamaan paljon uusia ovia mielessäään. Ja sitä kautta on syntynyt uutta huippumateriaalia ja paljon vahvempi itsetunto.

Aina mies on osannut nauraa itselleen, mutta tietää onnistuneensa naurattamaan myös vauvojen keskustelupalstoja pyörittäviä ajan hermossa eläviä kotiäitejä. Omat juttunsa kuoliaaksinaurattaja Pettersson poimii elävästä elämästä, ottamatta oikeastaan mistään asiasta loppujen lopuksi turhia paineita.

Tabuikseen koomikko mainitsee vammaiset ja rasismin. Näistä aiheista hän ei halua, ainakaan liikaa juttua vääntää.

”Tällä naamalla se voisi olla liian suuri riski”, hörähtää Pettersson virne kasvoillaan.

  

KUKA?

Robert Pettersson, Roope

• Koulutukseltaan kielenkääntäjä ja teollinen muotoilija
• Sinkku, kotoisin Helsingistä, 42-vuotias
• Voitti Naurun tasapaino –nimisen tv-formaatin 2013
• Voittosumma 30 000€ ja Stand Up -kiertue
• Valittiin vuoden Stand Up – tulokkaaksi 2009
• https://www.facebook.com/KoomikkoRobertPettersson?fref=t

Hannan vuosikymmen

Uuden levyn julkistamistilaisuus jännitti Hanna Pakarista, mutta hänen mukaansa on vapauttavaa laulaa asioista, jotka ovat ainakin naisille tabuja.

 

Olipa Kerran elämä

Hanna Pakarisen toinen suomenkielinen albumi, Olipa kerran elämä, julkaistiin 22.elokuuta. Pitkäsoiton kappaleet Hanna on säveltänyt ja sanoi

Pakarisen mukaan lavalle nouseminen pitkän tauon jälkeen jännittää ja vähän pelottaakin, mutta hyvällä tavalla. ttanut yhdessä tuottaja Markus Koskisen kanssa. Hannan mukaan hän on tiivistänyt uuden levynsä teksteihin naisille tärkeitä asioita, sellaisia joista ei aina uskalleta puhua ääneen. Levyn soundeissa on vaikutteita Pakarisen lapsuusvuosilta, 80-luvulta. Itselleen tärkeän levyn tekstejä Hanna makusteli nelisen vuotta, ennen kuin oli valmis avaamaan sanottavansa yleisölle. Tekstit kumpuavat Hanna Pakarisen mukaan hänen omasta elämästään. Päivääkään elämästään hän ei kuitenkaan vaihtaisi, ei edes niitä vaikeimpia.

”Mikään muu ei tuo sellaista vapauden tunnetta kuin laulaminen. Ihanaa aloittaa taas keikkailu!”

Hannan musiikki koskettaa kaikenikäisiä 

Hannan fanit ovat olleet uskollisia keikkatauoista huolimatta. Uusimman kiekon julkistamisen jälkeen Hanna teki sympaattisen minikiertueen kotikorttelikulmillaan Helsingissä. Kesäkahviloiden ja yhden terassiravintolan kautta kulkeneen pikakiertueen aikana Hannaa tuli kuuntelemaan satoja faneja. Yksi nuorimmista faneista esittäytyi 3-vuotiaaksi Liisaksi.

Keikan jälkeen Hannalle on tärkeää halata fanejaan. Hän sanoo olevansa vilpittömästi kiitollinen saamastaan vastaanotosta. Minikiertueen puolivälissa hän näyttää silminnähden huojentuneelta ja on ikionnellinen saadessaan laulaa ihmisille lauluja, niin kuin hän itse työnsä määrittelee.

Hannan upea ura alkoi Idols-kilpailun voitosta vuonna 2003 ja on kantanut jo vuosikymmenen ajan. Neljän englanninkielisen levyn jälkeen suomenkielinen musiikki tuntui ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Edellinen suomenkielinen albumi, Paperimiehen tytär, julkaistiin 2010. Suomen

kielisten sanoitusten kautta Hanna uskoo yleisön saavan hänen teksteistään irti syviä tunteita, samanlaisia, joita hän on itse kokenut eletyn elämän kautta. Hanna haluaa kertoa, että naiset kokevat asiat eri lailla kuin miehet.

”Naisetkin menee kaljalle”, kiteyttää Hanna. 

Ura katkolla 

Vaatimaton taiteilija sanoo nöyrästi, että on saanut kaiken nopeasti ja helposti, mutta jaksaa olla vilpittömän kiitollinen urastaan. Idols-kilpailun voitto muutti kerta heitolla hänen elämänsä kymmenen vuotta sitten. Kilpailun tuomaa ikiviittaa hän sanoo kantavansa hartioillaan, halusi hän tai ei. 

Hannan mielestä musiikkikilpailuja tarvitaan, eikä niiden kautta välttämättä luoda tuotteita. Arvostelijoille hän on aina viitannut kintaalla ja kehottanut itse nousemaan lavalle arvosteltavaksi ja voittamaan koko roskan.Puukeskuksella pakkasessa jäisiä lautoja trukin kyytiin toivoen, että kilpailun avulla hänet keksittäisiin edes taustalaulajaksi. Taustalaulajana ei hänen ole kuitenkaan tarvinnut voiton jälkeen leipää hankkia, vaan hän on onnistunut luomaan hienon uran artistina ja jättämään lähtemättömät jäljet Suomen musiikkitaivaalle. Oma paikka on ahtaassa joukossa pitänyt ansaita ja itse työ tehdä. Räväkkä Lappeenrannasta kotoisin oleva, ”miejasie -aksentin” säilyttänyt artisti on onnellinen, että on saanut työskennellä Suomen hienoimpien ammattilaisten kanssa alusta lähtien.  

Ura pysähtyi Hannan omasta tahdosta kuin seinään, heti Suomen Euroviisujen jälkeen. Hän halusi hengähtää ja avata uusia ovia urallaan. Hanna halusi a

lkaa itse tehdä musiikkia, sanoittaen ja säveltäen myös muille suomalaisille artisteille. Vuonna 2012 Hannan Samuli Edelmanille tekemä, Ei mitään hätää -niminen kappale, nousi yhdeksi kuunnelluimmaksi hitiksi suomalaisilla radiokanavilla.

”Asko Kallonen muistutti heti voiton jälkeen siitä, että vaikeinta ei ole henkisesti pärjätä uran aallon harjalla vaan pohjalla ja että on tärkeää osata ennakoida uran aaltoliikkeet.”

Tauko on muutenkin ollut artistille kasvun paikka. Bändi on kuitenkin ollut Pakariselle tärkeä ja hänen mukaansa vasta bändin avulla studiossa työskennellessä julkaistava levy sai lopullisen värityksensä.Uransa alussa Pakariselle oli tärkeää tehdä musiikkia bändinä, ryhmänä. Nyt, uusinta levyä työstäessään, hän on uskaltanut ajatella, että levy on Hanna Pakarisen, ei bändin levy. 

Tulevaisuutta ei voi suunnitella

Pakarinen naurahtaa, ettei oikeastaan tiedä vielä itsekään 32-vuotiaana, kuka hän on tai minkälainen ura on takana kymmenen vuo

Hannan mukaan elämää ei voi liiaksi suunnitella etukäteen, ettei tarvitse myöhemmin katua ainakaan tekemättömiä asioita. Perhe ja lähimmät ystävät ovat aina kannustaneet Hannaa hänen valinnoissaan. Kuitenkin vasta keikkatauon aikana hän sanoo oppineensa tutustumaan itseensä, oppineensa olemaan yksin ajatustensa ja itsensä kanssa. Hanna Pakarisen mukaan epävarmuus itsestä, oman paikkansa lunastaminen ja epäonnistumisen pelko ovat olleet asioita, jotka ovat hiertäneet esiintyvän artistin elämää koko uran ajan.den päästä.

”Olen oppinut jo pyytämään ystäviltäni apua ja sen, ettei tarvitse olla vahva-kompleksi päällä koko ajan."  

Hanna sanoo olevansa ihminen, joka unohtaa helposti pahat puheet ja sanoo itse oppineensa iloitsemaan kollegoidensa menestyksestä. Hanna Pakarinen sanoo, ettei ikävöi Lappeenrantaan, mutta se on hänelle tärkeä paikka.

”Koti on siellä missä ystäväni ja tärkeimmät asiani ovat. Saan paljon fanipostia ympäri Suomen ja olen kiitollinen jokaiselle, joka haluaa kuunnella musiikkiani. Kotisivujani ylläpitää yksi uskollisista faneistani.”

 

Huomioithan, että sivustolla julkaistujen tekstien ja kuvien kaikenlainen kopioiminen ja luvaton käyttö on kielletty ilman lehden ja sivuston lupaa!