MIKKO KIVINEN

Näyttelijä-ohjaaja Mikko Kivinen on juuri purjehtinut perheen yhteisen kesäloman päätteeksi Iniön kauniista maisemista takaisin kotisatamaan Helsinkiin. Kymmenen päivän mittainen loma on vietetty. Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen kuluu Helsingin Kaupunginteatterissa, jossa harjoitellaan Komisario Palmun ensi-iltaavarten. Kivinen näyttelee komisario Palmun roolin.

Vanhemmat loivat kiinnostuksen teatteriin

Kivinen sanoo saaneensa lapsena paljon rakkautta. Vanhemmat availivat kolmelle pojalleen isoja ikkunoita avarakatseiseen ja kulttuurintäyteiseen maailmaan.  Perheen ja suvun voimin käytiin usein teatterissa, koti oli täynnä kirjoja ja yhdessä lasten kanssa ylipäätään keskusteltiin kaikenlaisista asioista. Helsingin kaupunginteatterin katsomossa Kivinen ryhtyi haaveilemaan näyttelijän ammatista. Myös koulunkäynti jäi enemmänkin haaveilun asteelle, sillä kevyesti auktoriteettikammoinen Kivinen ei opiskelusta juurikaan perustanut. Osan luokista hän kävikin varmuuden vuoksi kahteen kertaan.

- Olin kyllä koulussa suoranainen häirikkö. Jos silloin olisi osattu, minut olisi todennäköisesti diagnosoitu ADHD-tyypiksi, naurahtaa Kivinen.

Koulusta ovat mieleen jääneet historianopinnot. Erityisesti kansalaissotaa käsittelevät tunnit, koska vanhemmat olivat jo kotona avanneet suvun historiaa. Kivisen äidinisä vietiin punakapinavuonna 1918 Tammisaaren vankileirille. Myös isänisän matka kävi vankileirin kautta päättyen teloituskomppanian edessä. Mikko Kivisen toimittaja-isä ja virkamies-äiti olivat myös olleet kommunisteja, mutta liittyivät myöhemmin TPSL-puolueeseen. Luontevaa siis oli, että myös Kivisen ja kahden veljensä lapsuuteen kuuluivat  pioneerileirit, joilla perheen kolme veljestä kävivät DDR:ssä saakka.

(Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattinen Liitto oli Suomen Sosiaalidemokraattisesta Puolueesta (SPD) erkaantuneen oppositioryhmän perustama suomalainen vasemmistolainen puolue, joka toimi vuosina 1959-1973)

Turkan "opissa"

Haave näyttelijänammatista toteutui lopulta sitkeän yrittämisen jälkeen samana vuonna, jolloin Kiviselle tuli 25 vuotta mittariin. Ennen TEAKia Kivinen hankki ahkerasti  kokemusta kierrellen maakuntateatterissa. Hän sai ennen TEAKia myös ohjata Ylioppilasteatterissa.  Kun Helsingin kaupunginteatteri tarjosi teatterikoulusta valmistumisen  jälkeen kiinnitystä, oli se yksinkertaisesti Kiviselle kova juttu. Niitti lapsuuden unelmille, niputtaa Kivinen.

-Tein helvetisti töitä päästäkseni kouluun. Jopa laihdutin 45 kg, sillä tiesin että pyylevyyteni saattaisi olla yksi syy raadille karsia minut joukosta. Saatuani opiskelupaikan, olin luultavasti yhtä epäuskoinen ja yllättynyt, kuin aikanaan lukion jälkeen ylioppilaslakistani. Tulosten tultua kävin yöllä taksilla pienessä pierussa teatterikoulun ovesta vielä varmistamassa, että olen varmasti hyväksyttyjen listalla.

Turkkalainen teatterikorkeakoulu ei saa Kiviseltä minkäänlaista kiitosta. Koko oppilaitos turkkalaisine metodeineen oli muutenkin monella lailla murroksessa. Myös Kivinen joutui armotta Turkan luupin alle. Ensiviestinään Turkka ilmoitti ”tuhoavansa Kivisen, mikäli tämä alkaisi koulussa kukkoilemaan.”

- Sanoin, että selvä homma.  Näillä mennään, nauraa Kivinen. Vakavoiduttuaan hän toteaa silti joutuneensa

määräajaksi koulusta erotetuksi, Turkan perustelematta potkuja mitenkään. Turkan opissa tapettiin kaikki luovuus autoritäärisyyden varjolla. Opettajat ovat mentoreita, jotka ovat varmasti perehtyneet opettamaan ja auttamaan näyttelijäopiskelijoita.  Mentori ei voi keskittyä oman taiteensa esille tuomiseen, vaan opettajan täytyy pystyä ottamaan kiksinsä opiskelijan onnistumisista.

Lintujen matkassa

Ennen näyttelijän uraansa Kivinen unelmoi myös ammattimuusikon urasta. Sähköbasson kaulaa mies pääsikin halailemaan mm. Näädissä, Yläsoukka-Takamäkkylä-rytmipojissa, Eino isovihassa ja Tampereen verkatehdas -nimisessä kokoonpanossa. Lapinlahden linnuissa Kivisen haave keikkailevan kokoonpanon jäsenenä sai lopulta todellisen täyttymyksensä. ”Lintujen” menneisyydestä huolimatta Kivisellä on kaikesta päällimmäisenä kirjaksi asti muistoja. Kivisen elämänkerta, Helvetin hyvä elämä ilmestyi keväällä 2016. Lintujen jäsenet ovat mutkien kautta taas väleissä keskenään, mutta Kivisen mukaan kauniisti sanottuna, tiet ovat joidenkin jäsenten kanssa kulkeneet eri suuntiin.

- Oli väärin erottaa kavereita. Potkujen antaminen oli suoraan sanottuna typerää. Omat potkuni olivat tavallan myös helpotus, koska olin toisaalla jo niin työllistetty. Välit olivat myös pitkään olleet huonot. Toikka sai samoista syistä kenkää kuin minäkin ja olin itse erottamassa Toikkaa. Pari vuotta minun jälkeeni Tapsa (Tapio Liinoja) savustettiin ulos samoista syistä. Oli harhakuvitelmaa, että Linnut itseisarvona olisi ollut jotain konkreettista. Ei, Linnut olivat ne ihmiset, jotka olivat luoneet bändin.

- Et ole muuten ensimmäinen joka kysyy, miten Lapinlahden linnut yleensä selvisivät keikoilta hengissä- Meno oli kyllä välillä kuin maailmanlopun jäljiltä. Mutta totta kai pääosin keikkailu oli perusraakaa duunin paahtamista.

Jos löydät hauskaa vain muista, olet asioiden yläpuolella

Reilut 15 vuotta sitten pitkän parisuhteen päätyttyä ja tavattuaan tulevan vaimonsa Elinan, Kivinen oli juuri kerinnyt julistautua ikuiseksi poikamieheksi. 45-vuotiaana isäksi tullut Kivinen sanoo, että erityisesti lapsen syntymä jarrutti menokengät lähes sijoilleen. Tänään Kivinen määritteleekin itsensä myös perheenisäksi. Pienen puhepaussin jälkeen hän alleviivaa olevansa nimenomaan perheenisä, ei perheenpää.

- Onnellisella ihmisellä työ- ja vapaa-aika pysyvät muutenkin hyvässä balanssissa. Eikä tämä muutenkaan niin saatanan vakavaa touhua ole tämä eläminen, täräyttää Kivinen. 

- Koomikon pitää muutenkin osata nauraa itselleen. Jos löydät hauskaa vain muista, olet asioiden yläpuolella. Itselleen nauraminen vaatii tervettä itsekunnioitusta. Pitää myös oppia myöntämään mokansa ja tekevänsä virheitä, ja sitä kautta nauramaan omille älyttömyyksilleen ja typerille ratkaisuilleen. En tosin tiedä onnistuuko reseptini aina ihan täydellisesti kotioloissa, mutta duunissa kuitenkin.

Koomikko Kivinen olisi ehdottomasti myös valmis vaihtamaan kaikkein paskimmat ja epäonnistuneimmat päivänsä laakista. Sellaiset, jolloin koko päivän hatuttavat omat ratkaisut. Hän ei usko, että kukaan voisi olla onnellinen joka ainokaisesta elämästään hetkestä.

Näyttelijää ei ole ilman yleisöä

- En koskaan mieti tykkääkö yleisö työstäni,  mutta toivon aina että yleisö oivaltaa tekemästäni sen saman, minkä näyttelijänä koen tärkeäksi yleisölle kertoa. Luotan siihen, että yleisöä naurattavat ja koskettavat samat asiat kuin itseäni. Jos ryhdyn miettimään ymmärtääkö yleisö esityksen sisällön oikein, asetun näyttelijänä yleisön alapuolelle ja teen asioita täysiin väärästä lähtökohdasta. Rentous ja vastavuoroisuus sekä luottamus näyttelijän ja yleisön välillä mahdollistavat onnistuneen esityksen.

Ohjaajana Kivinen sanoo pyrkivänsä luomaan työryhmässä mahdollisimman tuottavan, iloisen, lämpimän ja ehdottoman luottamuksellisen ilmapiirin. Sellaisen, jossa jokaista työryhmän jäsentä kuunnellaan. Ilmapiirin, jossa kaikki työryhmän jäsenet pystyvät hengittämään vapaasti.

- Koko porukasta pitää saada vain parasta irti.

Kivisen mukaan näyttelijällä täytyy itsellään olla ammatillinen pätevyys tietääkseen milloin menee hyvin ja milloin huonosti. On oltava taito tunnistaa myös omat huonot puolensa. Kivisen omana taakkana on kärsimättömyys.

- Siitä olen yrittänyt päästä pois jo vuosia. Olen myös toivottavasti jo kohta kuusikymppisenä päässyt pätemisen tarpeestani. Toisaalta olen kyllä myös sitä mieltä, että parhaimpia puoliani on nimenomaan yhteistyökyky ihmisten kanssa. Auktoriteettien kyseenalaistaminen on ollut minulle hyvin luontevaa nuoresta pitäen. Asioita ei milloinkaan kannata nielaista sellaisenaan. Koetan myös omalle tyttärelleni välittää ennen kaikkea itsenäistä ajattelua.

- Hyvän ystäväni ja kollegani Vesa Vierikon sanoin, näyttelijäntyössä on parasta se, että  on myös oikeus epäonnistua. Se on hyvin vapauttava ajatus, sanoo Kivinen.

KUKA?

• Mikko Kivinen, ohjaaja, näyttelijä, muusikko, Lapinlahden lintujen alkuperäisjäsen.
• Ohjannut ja näytellyt lukuisissa elokuva- ja teatterirooleissa sekä tv-sarjoissa.
• Harrastaa koripalloa sekä sohvalta että kentällä. Pelaa korista kokoonpanoissa: Hedelmäkori ja Rocking hyena brothers.
• Naimisissa, perheeseen kuuluvat Elina- vaimo ja Aino-tytär.
• Viimeisin ohjaustyö, sekä yhteiskäsikirjoitus kesällä 2016: Elämä janottaa, musiikillinen kansankomedia Lapinlahden Lintujen sävelin. Esitykset Hämeenlinnan uusi kesäteatterissa.
• Seuraava ensi-ilta: Helsingin kaupunginteatterissa Komisario Palmun erehdys.